Teini-ikäisten lasten vanhempana oleminen ei ole helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Sen lisäksi, että teinin kanssa on hankalaa, päivät loputonta kiirettä ja tekemistä niin parisuhdekin voi rakoilla.

Muistan että joskus ei tehnyt edes mieli lähteä töistä kotiin, kun tiesi mikä siellä odottaa...

Olin toki yrittänyt tehdä asialle jotakin. Olin yrittänyt jakaa kotitöitä - tuloksetta. Tekemättömistä töistä syntyi yleensä vain riitaa ja pahaa mieltä kaikille. Olin yrittänyt keskustella, mutta hän ei halunnut puhua vaan sulkeutui omiin oloihinsa. Näin, että kaikki ei ollut kunnossa ja tuntui tuskalliselta, kun en tiennyt, mitä vielä voisin tehdä.

Sitten vihdoin oivalsin, mikä olisi ratkaisu kaikkeen!

Se oli rakkaus. Olin unohtanut tehdä niitä pieniä rakkauden tekoja arjessa, jotka osoittaisivat teinilleni (ja miehelleni) että rakastan heitä.

Täytyy myöntää, että tämän asian muuttaminen ei ollut helppoa. Joskus tuntui suorastaan vaikealta tuntea rakastavia tunteita kapinoivaa teiniä tai ärsyttävältä tuntuvaa miestäni kohtaan.

Huomasin, että kyse ei olekaan siitä, että pitäisi koko ajan tuntea rakkautta vaan siitä, että alkaa kohdella perheenjäseniään rakastavammin - kaikissa tilanteissa. Se on alku sille, että rakkautta alkaa myös tuntemaan.